Tapaninpäivän tanhut

Joulunpyhät on taas nähty ja alkaa vuosikin olla pikkuhiljaa päätöksessä. Mulla oli lapin reissun jälkeen toive, et pääsisi vielä edes kertaalleen käymään jossain kalassa. Tapaninpäivänä se onnistu. Tosin meinas jäädä kalastukset sillonkin välistä omien tyhmäilyjen takia. Nyt kun en oo ollu koulussa, on mulla menny unirytki ihan persiilleen. Meen nukkuu puolenyön jälkeen ja herään sit kun jaksan. Yleensä siis nousen kasin aikoihin tai kouluaamuina tietty vielä aikasemmin. Tapsanpäivän aamuks olin laittanu kyllä herätyskellon soimaan, mut ei mitään hajua mitä sinne on käyny. Heräsin sit puol kybältä ja kun katoin luuria, oli Juuso yrittäny soittaa mulle useemman kerran... Jos en olis siihen aikaan soittanu takas, olis kuulemma kalastukset mun osalta jääny. Ups. No vartissa olin sit valmis ja kantamassa kamoja autoon. Sit vielä Miikka kyytiin ja rantaan. Kaikki hyvin, päästiin kalaan!

Vietettiin päivä Itä-Helsingin rannoilla. Keli oli ihan skidisti plussan puolella, ei tuullu melkein ollenkaan. Vedenpinta oli ihan tyyni. Se teki omasta fiiliksestä rauhallisen, mutta mertsarinkalastukseen keli oli vähän turhankin rauhallinen. Menoo ja melskettä, niin sen täytyy olla! Oli kuitenki kiva saada vapa taas käteen, oikoo siimaa veteen ja haistella merellistä ilmaa. Sitä mä olin niin kaivannu. Hirveesti oli lenkkeilijöitä ja muita ulkoilijoita sulattelemassa joulukinkkuja. Se on jännää miten kalastus kiinnostaa monia, vaikka siihen ei olis mitään kokemusta. Moni tuli poluilla kyselee kaikenlaista. Suurimmat ihmetykset on et housut kestää vettä ja et ollaan meritaimenen perässä. Ihmettelyä tulee myös siitä, et "eiks siellä vedessä oo kauheen kylmä?" Joo, on siellä. :D Nyt tosin oli yllättävän lämmin ton tuulen puuttumisen takia. Ei tarvinnu pitää nepparihanskoja.

Vuodenvaihde lähenee. Jos kelit natsaa, olis tässä vielä yks mahis päästä kalaan ennen sitä. Sitten alkaakin pikkuhiljaa uusien reissujen suunnittelu ens vuodelle. Katsotaan mitä kaikkea sitä tässä keksiikään.