Tapaninpäivän tanhut

Joulunpyhät on taas nähty ja alkaa vuosikin olla pikkuhiljaa päätöksessä. Mulla oli lapin reissun jälkeen toive, et pääsisi vielä edes kertaalleen käymään jossain kalassa. Tapaninpäivänä se onnistu. Tosin meinas jäädä kalastukset sillonkin välistä omien tyhmäilyjen takia. Nyt kun en oo ollu koulussa, on mulla menny unirytki ihan persiilleen. Meen nukkuu puolenyön jälkeen ja herään sit kun jaksan. Yleensä siis nousen kasin aikoihin tai kouluaamuina tietty vielä aikasemmin. Tapsanpäivän aamuks olin laittanu kyllä herätyskellon soimaan, mut ei mitään hajua mitä sinne on käyny. Heräsin sit puol kybältä ja kun katoin luuria, oli Juuso yrittäny soittaa mulle useemman kerran... Jos en olis siihen aikaan soittanu takas, olis kuulemma kalastukset mun osalta jääny. Ups. No vartissa olin sit valmis ja kantamassa kamoja autoon. Sit vielä Miikka kyytiin ja rantaan. Kaikki hyvin, päästiin kalaan!

Vietettiin päivä Itä-Helsingin rannoilla. Keli oli ihan skidisti plussan puolella, ei tuullu melkein ollenkaan. Vedenpinta oli ihan tyyni. Se teki omasta fiiliksestä rauhallisen, mutta mertsarinkalastukseen keli oli vähän turhankin rauhallinen. Menoo ja melskettä, niin sen täytyy olla! Oli kuitenki kiva saada vapa taas käteen, oikoo siimaa veteen ja haistella merellistä ilmaa. Sitä mä olin niin kaivannu. Hirveesti oli lenkkeilijöitä ja muita ulkoilijoita sulattelemassa joulukinkkuja. Se on jännää miten kalastus kiinnostaa monia, vaikka siihen ei olis mitään kokemusta. Moni tuli poluilla kyselee kaikenlaista. Suurimmat ihmetykset on et housut kestää vettä ja et ollaan meritaimenen perässä. Ihmettelyä tulee myös siitä, et "eiks siellä vedessä oo kauheen kylmä?" Joo, on siellä. :D Nyt tosin oli yllättävän lämmin ton tuulen puuttumisen takia. Ei tarvinnu pitää nepparihanskoja.

Vuodenvaihde lähenee. Jos kelit natsaa, olis tässä vielä yks mahis päästä kalaan ennen sitä. Sitten alkaakin pikkuhiljaa uusien reissujen suunnittelu ens vuodelle. Katsotaan mitä kaikkea sitä tässä keksiikään.

Talvinen roadtrip pohjoiseen

Nyt poiketaan hieman blogin normaalista aihepiiristä ja muistellaan viime viikon reissua. Mulla on nyt eräopaskoulutus suunnilleen puolessa välissä. Joulukuun alkupuolella osa meidän luokasta lähti työharjotteluun pitkinpoikin pohjoista. Harkat ei oo pakollisia ja mä tiesin heti syksyllä et tuskin oon minnekkään lähdössä talvella. Talvi ei oo koskaan kuulunu mun lemppari vuodenaikoihin. Varsinkaan kalastusharrastuksen myötä. Talvi on pakollinen tauko kaikesta ja se on vain kärvistelty läpi. Lumi on kyllä ihan nättiä, mut sitä ei pahemmin täällä eteläisessä suomessa pääse kattelee. Pari luokkalaista kekkas tossa jonkin aikaa sitten, että olispa kiva lähtee pohjoiseen hengailee, tutustuu firmoihin ja samalla moikkaa harkkaan lähteneitä tyyppejä. Emmi ja Piia jutskaili asiasta koulussa ja kuulin et autoon mahtuis vielä yks tyyppi. Enempää ajattelemassa mä sanoin että voisin lähtee messiin. Vähän nyt mennään epämukavuusalueelle mut kerrankos sitä... Extempore ideat on ihan parhaita.

Viikko sitten sunnuntaina lähdettiin sitten matkaan. Ekana kohteena meillä oli Kuusamo. Matkalla mietin et mihin mä oon oikein lähteny mukaan. Emmi ja Piia fiilisteli koko matkan lunta. Mussa se ei oikein herättäny mitään tunteita. Matkalla oli hieman auton kanssa onhgelmia. Perille päästiin vasta joskus kolmen jälkeen yöllä. Seuraavana aamuna heräiltiin rauhassa. Aurinko pilkotti taivaalta. Olihan se nyt ihanaa ja kaunista. Lähdettiin heti kattomaan maisemia.

Meillä oli heti ekalle päivälle pari tapaamista sovittuna. Sitä ennen vietiin Piian kanssa meidän laskettelukamat huollettavaksi. Omat vermeet oli seisonu kellarissa 13 vuotta... Tapaamisten jälkeen haettiin kamat ja lähdettiin rinteeseen. Emmi lähti koirien kanssa reippailemaan lähimaastoon. Mua oikeesti jännitti lähtee mäkeen. Edellisestä kerrasta oli ihan tuhottoman kauan. Lapsenä ja teininä tykkäsin kyllä laskee, mut sit se vaan jäi. Faijan ja muutaman kaverin kanssa käytiin aina talvisin. Olin ihan pihalla kun iskin sukset kiinni monoihin. Kuis tää homma nyt menikään. Samalla jännityksellä myös ekan kerran hissiin. Piia anto mulle pari vinkkiä laskemiseen, on tekniikkakin tässä vuosien varrella hieman muuttunu. Yllättäen homma alkoi sujumaan ihan hyvin. Ai että tuntu hyvältä paahtaa alas tyhjillään olevia Rukan rinteitä. Suksi luisti ja fiilis oli katossa. Kyllä hymyilytti vielä illallakin.

Seuraavana päivänä lähettiin heti aamusta Oulanka Basecampiin. Siellä oli meidän luokan Sakke harkkailemassa. Lähettiin Saken opastamana lumikenkäretkellä Pienelle Karhunkierrokselle. Reippailua hangilla. Kokeilin lumikenkiä ekaa kertaa. Alkuun mietin et tää on ihan idioottia hommaa, mut kun päästiin kunnon hangille, alkoi se olla ihan kivaa. Tuntui hassulta olla Kitkajoen varrella talvisissa maisemissa. Edellisen kerran oltiin siellä Juuson kanssa muutama vuosi sitten kesällä. Lenkin jälkeen käytiin vielä Basecampissa lounaalla. 

Samana iltana meidän kämpillä kävi monta vierailevaa tähteä. Mun yks työkaveri lentokentältä kävi moikkaamassa ja myöhemmin illalla saatiin monta luokkatoveria viettämään iltaa. Sakke tuli Oulangalta, Timo ja Heidi Hossasta ja Jussi Rukalta. Syötiin hyvin, saunottiin ja pelattiin Trivialia. Oli kiva ilta. Seuraavana aamuna laitettiin mökki kuntoon ja jatkettiin matkaa. Poikettiin Riisitunrin kansallispuistoon ja käytiin tekemässä myös siellä lumikenkäretki. Mukana jälleen Sakke ja Saken työkaveri Nina Basecampista. Mä olin ihan hämilläni kaikista maisemista. Tältäkö se talvi oikeesti näyttää? Aika siistin näköistä kaikkialla. Kiivettiin Riisitunturin päälle ja käytiin minttukaakaolla autiotuvassa. Sakke ja Nina jäi autiotuvalle vielä yöksi. Me tarvottiin takas lähtöpisteeseen.

Riisitunturin jälkeen hypättiin autoon ja lähdettiin kohti Pyhää. Matkalla iski sekoominen. Siltä ei näköjään voi välttyä, oli vuodenaika mikä tahansa. Jotain mun pääkopassa tapoahtuu aina kun mennään napapiirin pohjoiselle puolelle. Lapin hulluus iskee ja mielen valtaa ihan hullu hyvänolon tunne. Pyhän möksälle saavuttiin illalla. Aamusta paineltiin Piian kanssa taas mäkeen. Oli ihanaa päästä laskee. Kelikin oli mitä mainion. Arska kurkki taivaanrannassa ja poskilla tuntui sopivan napakka pakkanen. Laskujen jälkeen käytiin tapaamisessa Luontokeskus Naavassa.

Pyhän pyrähdys oli nopee. Yhdenyön juttu. Tapaamisen jälkeen lähdettiin köröttelee kohti Leviä. Sinne vietiin Emmi moikkaamaan kaveriaan. Piian kanssa jatkettiin Ylläkselle, Jussin mökille. Aamulla itse Jussikin liittyi seuraan. Piia ja Emmi lähti Aakenustunturin hoodeille tekemään pienen hiihtoretken. Likat jäi Pyhäjärven autiotuvalle yöksi. Mä ja Jussi lähettiin tsekkaamaan Ylläksen rinteet. Ne oli ihan superia. Saatiin laskee ihan kahestaan maailman cup rinnettä. Aivan sairaan siistiä kun rinteet hyvässä kunnossa. En ollu koskaan aikasemmin laskenu niin pitkää rinnettä. Vähän hapotti reisiä. :D Kun keskus meni kiinni, käytiin Jussin kaa vielä ajaa kelkalla. En ollu koskaan aikasemmin ollu sellasen kyydissä. Vauhdinhurmaa diggailevana likkana tykkäsin kyllä. Sama meininkin jatkui seuraavanakin päivänä kun käytiin ajamassa vähän pidempi lenkki. Tällä kertaa pääsin itekkin kokeilemaan. Sillon vauhdinhurma oli kyllä kaukana, mut siistiä oli päästä testaa. Mukavampaa se olis varmasti yksin ajaa.

Iltapäivästä tultiin takas kämpille. Myös Piia ja Emmi kotiutui omalta reissulta suunnilleen samoihin aikoihin. Mentiin saunaan ja laitettiin ittemme kuosiin iltaa varten. Meillä oli pöytävaraus Aurora Estatesta. Mä olin kurkkinu ruokalistaa koko viikon ajan ja himoinnu porotartaria. Ai että oli hyvät safkat. Käytiin pyörähtämässä myös yhdessä after ski baarissa ja sitten kämpille istuu vielä hetkeks iltaa. Se oli meidän viimeinen ilta tunturissa... Mä olin jo aikasemmin päivällä kattellu paniikissa vaihtoehtoja et miten voisin jäädä vielä muutamaks päiväks edes pohjoiseen. En tiiä mitä mulle tapahtu, mut en olis millään tahtonu lähtee. En muista millon viimeks olisin tuntenu niin suurta euforiaa. Ihan käsittämätön fiilis. Aina kun pääsen reissuun, on mulla euforinen fiilis, mut nyt se vielä jotenkin korostui rankahkon syksyn jälkeen. Koulunpenkillä mädäntyminen ei vaan tee mulle yhtään hyvää, vaikka aihe olis mielenkiintoinen. Mun kuuluu mennä, kokea ja olla ulkona. Sillon kun niin on, mä voin hyvin. Aikamoista kestämistä on ollu kun koulu on vieny niin paljon aikaa, eikä oo kerenny kalaan. Ehkä se vielä palkitseekin kun se on ohi. 

Tää reissu teki niin hyvää, vaikka en edes uskonu pitäväni talvesta. Ehkä mä en siitä oikeesti tykkääkkään, jos sitä pitää kestää täällä etelässä. Pohjoisen talvi on niin eri. Mä lähen vielä takas. Haluisin myös jatkaa kauan pimennossa ollutta lasketteluharrastusta. Se tietää kyllä kamojen päivittämistä. Omat ei kuulemma ihan oo enää tätä päivää. :D Oli kertakaikkisen siisti viikon reissu. Kiitos kaikille siihen osallisena olleille.