sunnuntai 20. elokuuta 2017

Tyttöjen erämaareissu

Kesän viimeinen reissu suuntautui ihan tänne kotisuomeen. Lähettiin Hannan, Veeran ja Nooran kans elokuun ekana sunnuntaina matkaamaan kohti Käsivartta. Hanna hyppäs kyytiin jo Vantaalta, loput likat haettiin matkalta. Tuntu jokseenki oudolta ajaa taas osittain samaa reittiä, joka oli tullu kuljettuu ihan muutama päivä sitten edellisen kerran. Kun päästiin Tornion korkeudelle, koukattiin Haaparannalla hampparilla. Sen jälkeen porukkaa alkoi väsyttää. Loppumatka piti vetää parilla kuskin vaihdolla ja pienillä nokkaunilla tienvarressa. Määränpäässä oltiin vasta aamulla. Tehtiin viimeiset tsekkaukset rinkkoihin ja lähettiin talsimaan kohti erämaata.

Mulla oli ekaa kertaa käytössä uusi Fjällrävenin Kajka rinkka. Edellisillä vaelluksilla mulla on aina ollu lainarinkka. Kajka oli ihan uusi tuttavuus selässä ja tykkäsin siitä kovasti. Mulla on aina ollu vaikeuksia rinkkojen lantiovyön kanssa. Vaelluksen jälkeen iho on ollu ihan rikki lantioluiden kohdalta. Mikä helpotus oli kun sitä probleemaa ei tällä kertaa tullu. Tottakai rinkka painoi jonkun verran lantiota, mut yhtäkään ruhjetta ei tullu ja kävely tuntui menevän hyvin, vaikka selässä oli 31 kiloa. Se oli mun painoenkka ja olin oikeesti yllättyny kuinka kevyesti jaksoin sen kantaa. Joskus mun rinkka painoi 25 kiloo ja olin aivan rikki. Kyllä siitä salitreenistä on tähänkin asiaan hyötyä. Sain rinkan myös ihan itse selkään, joka sekään ei aina oo ollu niin helppoo. Kajka, 6/5! Just mulle sopiva rinkka.



Suuren osan matkasta painoin yksinäni menemään, kun asken kulki niin hyvin. Tottakai loppuvaiheessa oli väsähtäny olo. Varsinkin kun keli muuttu aika niheeks. Kun oltiin lähestymässä viimeisiä kilometrejä, tuli vastaan joku paikallinen heppu joka tokaisi "taitaa tulla sae..." Niinhän sieltä sit tuli. Synkät pilvet tuli auringon eteen ja päälle iski kunnin ukkonen. Rakeet kopisi kuoritakkiin kun talsittiin eteenpäin. Jossain vaiheessa se muuttui ihan perus vesisateeks. Onneks päämäärään päästessä ei enää satanu ja saatiin laitettuu leiri kasaan ihan kivassa kelissä. Illalla mentiin vielä kalaan. Leirii kasatessa katteltiin siistejä pintakäyntejä, mut kun lopulta päästiin kalaan, ne loppu. Eipä se haitannu, kaloja kuitenkin löytyi ihan mukavasti. Enkat meni uusiksi, vaikka ihan pikkiriikkisen jäi alle monien tavoittelemasta maagisesta 50 cm rajasta... Käsivarressa on siihen ihan hyvät mahikset, joten ei huolta.


Myöhemmin illalla telttaan kömpiessä väsytti ihan hullusti. Uni tuli heti. Mulla iskee aina pieni ahdistus kun tulee uuteen paikkaan. Oikeesti, ihan joka kerta. Vaikka olisin kuinka innoissani reissusta, tuntuu ekat hetket aina ahdistavalta. Menee onneks nopeesti ohi. Ekan illan kalastelin yksikseni. Muillakin tais olla ekan illan masista tai muuten väsymystä automatkasta/vaelluksesta. Seuraavana aamuna mieli oli jo kirkkaampi. Naureskeltiin yhessä asialle. Aamukahvilla istuminen venyi sen verran pitkälle, et päätettiin tehdä vielä lounastakin ennen kalaanlähtöö. Oli mukava vaan hengata ja jutskailla. Vasta iltapäivällä päästiin kalaan. Päivän aikana sain elämäni ekan yli 50cm harjuksen. Sitä onkin jahdattu muutaman vuoden ajan. Tavoite vihdoin täytetty, jesss! 53 senttiä.





Illalla tuli ihanan tyyni keli ja kaloille pääs tarjoo pinturia. Se oli mukavaa! Pintureilla kalastaminen ei oo mulle kovin tuttua. Harvoin osuu sellaset olosuhteet, että se on mahdollista. Mukavaa vaihtelua uppoperhoihin.




Toisen illan jälkeen keli muuttui vaihtelevammaksi. Vettä satoi aika paljon. Vesisade antoi luvan nukkuu vähän pidempään. Ihan kun meillä muutenkaan olis ollu mitään aikatauluja... Yhtenä aamuna vedin enkan. Nukuin kahteen. Jopa aamu-uninen Hanna ihmetteli, et miten mä vedän hirsiä vieläkin. Mä en ikinä nuku niin pitkään! Tuntui päivä aika lyhyeltä sen jälkeen. Mut teki kyllä varmasti tälläselle aamuvirkulle ihan hyvää. (alla oleva kuva: Veera)








Vasta viimeisenä kokonaisena päivänä kosteet kelit hellitti ja saatiin paistatella päivää auringossa. Toivottiin että olis vielä päässy kalastaa pintureilla, mut koko päivän oli aika kova tuuli. (toka kuva: Veera)






Vietettiin erämaassa rentoillen yhteensä viisi kokonaista ja pari puolikasta päivää. Kalaa tuli sen verran hyvin, että pääsiin valikoimaan seasta ruokakalatkin. Hiillosharria, graavia ja paistettua harjusta. Kaksi jälkimmäistä oli parhaita. Jälkkäriksi oli usein tarjolla Xante tai minttukaakaota. Oli jännää olla reissussa puhtaasti naispowerilla. Aika kului nopeesti. Yhtäkkii olikin jo päivä kun piti purkaa leiri ja lähtee tarpomaan takaisin autolle.




Kun saatiin pakattua auto taas rinkoilla ja valmiit lähtee, alko autosta kuuluu outoo ääntä. Hanna ja Noora kurkkas konepellin alle ja huomas et öljyt on ihan finito. Hups... Onneks se tuli huomattua tossa vaiheessa. Olis ollu tosi kiva jos auto olis kusahtanu jonnekki matkan varrelle keskellä yötä. Köröteltiin varovasti Kilpisjärvelle hakee lisää öljyä. Oli kiva käydä pikavisiitillä Kilpparilla. Oon käyny siellä edellisen kerran joskus 20 vuotta sitten ehkä. :D Vaikka siellä pistäytyminen toi vähän lisäkilsoja, ei se haitannu yhtään. Edessä oli piiiiitkä kotimatka, joten muutama kymmenen kilsaa sinne tänne, ihan sama. Lähettiin taas iltaa vasten ajaa kohti Etelää. Kaikki oli aika poikki ja kuskia piti vaihtaa semiusein. Se on paha kun ratissa alkaa väsyttää. Lapuan, Tampereen ja Turun kautta oli himassa viimein seuraavana päivänä alkuillasta. Huhhuh. Kolmas Lapin reissu tälle vuodelle oli sitten siinä. Kiitos Corolla kun jaksoit.

Kiitos tietenkin myös Hanna, Veera ja Noora. Tähän väliin sydän. Täytyy yrittää ottaa perinteeksi, et vuodessa vois heittää vaikka edes yhden tälläisen tyttöjen reissun. #taitaatullasae #nyttuleetappamisia

lauantai 5. elokuuta 2017

Mertsarin perässä

Edellisenä sateisena iltana teltassa saatiin idea lähtee kokeilemaan meritaimenen kalastusta. Yleensä sitä tulee harrastettua vain keväisin ja talvisin, mut Norjan vuonoilla se on mahdollista myös kesällä. Se tuntui kutkuttavalta idealta, lohenkalastusta ja mertsaria samaan reissuun. Kaksi mieleisintä! Tulevasta kohteesta ei ollut kovin paljoo ennakkotietoa, mut jo ajatus siitä et pääsee edes yrittää mertsaria, sai innostumaan. Aikaa ei enää ollu paljoo, yksi vuorokausi oli mahdollista nauttia Norjan maisemista ennen kotimatkaa. Köröteltiin Tenovuonoon.


Käytiin ostamassa luvat ja lähettiin yrittämään. Onnistuttiin jopa löytämään jotain.



Vuonolla oli upeet maisemat. Oli pakko käydä ihailemassa näkymiä ja talsimassa lähimaastossa.





Saatiin kalastettua iltapalaa. Tuoretta meritaimenta soijalla ja limellä, aiiii että. Viimeisen illan dinneri pidettiin hienostuneesti auton etupenkillä. Ei jaksettu enää kasaa telttaa, joten Corolla toimi taas hotellina.



Toinen fileistä laitettiin graavaantumaan yön yli ja nautiskeltiin sitten aamulla. Punalihaiset kalat on mun mielestä parhaimmillaan just graavina. Tai sit ihan raakana. Myös chevice on kova. Kypsennettynä maut ei enää tuu niin hyvin esille. Kivaa saada välillä reissussa syötyä kalaa. Pääsääntöisesti harrastetaan ceeärrää, mut jos vain säännöt ja mittarajoitukset antaa myöten, on kiva joku ruokakalakin. Aina se ei vaan oo mahdollista.



Reissun vika vuorokausi oli kruunaus koko hommalle. Oli siistiä vaihtaa maisemaa ja päästä kalastaa mertsaria heinäkuun lopussa. Lohenkalastus ei tällä kertaa ollu niin hyvää mitä olis toivonu, mutta ei siitäkään huono fiilis jäänyt ollenkaan. Reissu oli suht pikainen, keskiviikosta keskiviikkoon. Vaikka pohjoisessa viettäisi mielellään pidemmän aikaa, oli tällänen viikon pyrähdys ihan sopiva tähän väliin. Pääs taas hetkeks unohtaa arjen.

Kotimatkalla iski pieni stressinpoikanen kun tajusin, että seuraavakin reissu on jo ihan kohta. Toki se on ollu tiedossa jo pitkään, mut vasta matkalla oikeesti tajusin mitä kaikkea mun täytyy ehtiä sitä ennen tehdä. :D Ollaan lähdössä tyttöporukalla eräreissuun ja siihen valmistautuminen vaatii vähän enemmän eforttia. Kohta mennään!

perjantai 4. elokuuta 2017

Pikareissu Pohjoiseen

Heinäkuun alun pariviikkoisesta reissusta jäi pienoinen jälkipolte... Ei päästy totetuttaa kaikkia juttuja mitä oli alunperin tarkoitus ja muutenkin aika tuntui lyhyeltä. Perus reissupoltteen lisäksi mielessä jyskytti myös lohikuume. Mä yritin varovasti ehdotella Juusolle, et mitä jos tehtäis vielä yks reissu. Olin pienessä mielessäni laskeskellu jo budjettia valmiiks ja tutkaillu olisko se ajallisesti mahdollista. En ihan hirveesti saanu alkuun idealle kannatusta, mut kun Juuso oli ollu muutaman päivän töissä, vaihtui ääni kellossa. Pienillä säädöillä uusi reissu oli mahdollinen. Puoltoista viikkoa kerettiin olla himassa kun taas lähdettiin baanalle. Takaisin Norjaan!

Tällä kertaa suuntana Finnmark. Viimeisin reissu niin pohjoiseen tehtiin kaksi vuotta sitten. Tuntui hassulta palata samalla joelle pienen tauon jälkeen. Pohjoinen Norja oli myös kohteena kolme vuotta sitten, kun tehtiin ekaa kertaa kolmen viikon lappiturnee. Tuntui aika mukavalta palata sinne. Ekalle illalle sattui vielä kiva keli.








Pohjoisen yön valoisuus olis auttanu varmasti jatkamaan vielä pidempäänkin, mut päätettiin lähtee nukkumaan jo ennen puoltayötä. Takana kuitenkin pitkä ajomatka ja huonot unet. Seuraavana aamuna päästiin sitten suht aikaisin takaisin joelle. Hiljaista oli, muutama pomppu nähtiin mut that's it. Oltiin tutkittu saalistilastoja ja ihmetelty kalojen vähyyttä. Monta Finnmarkin jokea on vaivannu myöhäinen kesä ja tulvat. Ajateltiin, että ehkä porukka ei oo viittiny lähteä yrittämään kun olosuhteet on ollu paikoittain aika huonot. Ehkä joki on tyhjillään kalastajista ja siksi tilasto on muihin vuosiin verrattuna huono. Pähkäily osottautu vääräks. Jo edellisena iltana luvanmyynnillä oli hilkulla, että saatiin luvat. Kiintiö meni täyteen, ei arpahommiks kuiteskaa. Porukkaa siis oli.



Kun oltiin ostamassa seuraavia lupia, ei enää saatu... Mietittiin että pidetäänkö välipäivä ja koitetaan keksiä jotain muuta. Äh, justhan me vasta tultiin. Vedettiin villikortti ja otettiin luvat zonelle, jossa ei aikaisemmin oltu kalastettu. Uusille alueille päätettin lähtee kuitenkin vasta seuraanana aamuna. Illalla käytiin fiilistelemässä vuonon rantoja. Jäämeri on vaan niin kaunis. Vesi on niin kirkasta ja rannoilta löytyy kaikkee jännää.







Yleensä ollaan nukuttu Finnmarkin reissuilla autossa. Ekan kerran meillä oli käytössä paku, jossa nukkui mukavasti. Toisella reissulla kävi kämmi, jonka johdosta jouduttiin ekan kerran tekemään Corollasta matkailuauto. Se on välillä ollu ihan toimiva ratkaisu, mutta silloin puhdas vahinko kun puolet teltasta oli jääny kotiin. :D Tällä kertaa teltan kaikki osat oli messissä ja saatiin tehtyä kiinteä leiri koko reissun ajaksi. Parit reissuperhotkin tuli taas sidottua.



Toisen luvan aamuna herättiin aikaisin, pakattiin Trangia ja safkat reppuun ja lähettiin tarpomaan pelipaikoille. Ihan kivaa oli käydä kattomassa uusia paikkoja. Kalastettiin myös yhdenkäden vavoilla. Mukavaa vaihtelua sekin.




Uudet poolit ei tuottanu tulosta, joten myös lupa nro 2 jäi tyhjäksi. Illalla takaisin luvanmyyntiin. Tällä kertaa saatiin laput tutuille paikoille. Hiljaista, niin hiljaista. Samaa ihmetteli muutkin. Alunperin oltiin kaavailtu et heitetään neljä lupaa, mut kolmannen luvan jälkeen päätettiin sanoa heipat joelle. Vikana iltana piiloteltiin rankkasateelta teltassa ja punottiin suunnitelmia vikoille päiville. Aamulla kun sade lakkas, pistetiin leiri kasaan ja jatkettiin matkaa.




Vähän jäi kyllä ihmetyttää miks tää vuosi on ollu tilastollisesti niin huono. Sitä en siis ihmettele et nopeen kolmen luvan pyrähdyksellä heittää tyhjää, vaan ihan yleisesti. Kivaa oli kuitenkin käydä. Siistiä et tällänen nopee extempore reissu oli edes mahdollinen. Mä niin nautin siitä kun pääsee irrottautuu kaikesta ja painuu luontoon. Mua huvittaa tää kommentti, koska parin vuoden takaisessa postauksessa samalta joelta kirjotin jotain ihan päinvastaista. Edelleen voin samaistua Suuria tunteita Norjassa postauksen fiilikseen, mut tällä kertaa meininki oli eri. Kaikilla oli ihan yhtä vaikeeta ja kalan saaminen joesta olis ollu melkein ku lottovoitto. Tuntu et sinne ei oikein noussu uutta kalaa samaan tahtiin kun muina vuosina näihin aikoihin. Jotain ittensä parkkiin vetäneitä kaloja kyllä varmaan oli.