perjantai 15. elokuuta 2014

Reissussa osa 2: Vaellus Kevolla

Pieta - Kuusamosta jatkettiin reilu 500km pohjoiseen lähelle Karigasniemeä. Reissun seuraavana hommana oli vaellus Kevolla. Jätettiin auto Sulaojalle parkkiin joka on noin 10km ennen Karigasniemeä. Se on toinen Kevon reitin lähtöpisteistä, toinen on lähellä Utsjokea Kenesjärvellä. Me valittiin tää suunta  koska meijän seuraava kohde oli Tenojoki ja majoitus oltiin varattu Karigasniemeltä. Ei ollut enää pitkä matka.


Lähettiin tarpomaan joskus ysin aikaan illalla. Ekaan yöpymismestaan oli 12km. Reitti kulki ihan siistissä maastossa harjua pitkin kahden järven välissä. Reitti oli helppokulkuinen ja illalla kävely oli mukavaa. Vähän ennen Ruktajärveä polku laskeutui harjulta alas ja muuttui leveemmäksi ja hiekkaiseksi.

Kun päästiin perille tehtiin nopeet nuudelisopat ja kasattiin teltta. Alkuun mietittiin et vois nukkuu Ruktan tuvalla, mutta se oli aika täynnä. Ei yllätä, Ruktajärven tupa on Kevon käytetyin ja me oltiin vasta puolenyön aikaan perillä. Oltiin vähän yllättyneitä meijän kävelyvauhdista. Mun mielestä 12km kolmessa tunnissa on ihan hyvä vauhti, varsinkin kun oli vasta eka ilta ja varsinkin Juuso oli stressannut jaksamistaan.

Ekana aamuna nutkuttiin aika pitkään, joka tuntui oudolta kun oli tottunut vaeltamaan ison porukan kanssa aikataulutetusti. Aika mukavaa kun sai ihan omaan tahtiin vetästä aamupalat nassuun ja keittää kahvit.

Ruktajärveltä lähtee kaksi reittiä, Kevon ja Kuivin reitit. Me oltiin valittu Kuivin reitti, mutta erkaannuttiin sille vasta myöhemmin. Lähdettiin siis kulkemaan Kevon reittiä pitkin. Harmiksi huomattiin että Ruktasta seuraava leiriytymismesta olis ollu kiva ja siihen olis ollu matkaa vaan kaksi kilsaa. Olis ollu kiva tulla siihen edellisenä iltana, jos oltais tajuttu että se on niin lähellä. Pidettiin pieni tauko.

Ekan päivän reitti kulki pääsääntöisesti tunturissa. Polku näkyi pitkälle monen kilsan päähän, joka oli tavallaan vähän masentavaa mutta toisaalta tiesi ainakin mihin on menossa. :D Avotunturissa hieman kivikkoisen polun kulkeminen alkoi pitemmän päälle olla aika puuduttavaa. Vedenottopaikkojakaan ei ollut kauheesti. Muutama hyvä mesta löytyi ja saatiin lounas väsättyä. Oltiin himassa kuivattu jauhelihaa, sitä oli muutaman kerran eri ruokien seassa. Hyvää, kätevää eikä paina paljon mitään, loistavaa vaellukselle.


Ekan päivän keli oli aika lämmin ja aurinkoinen. Oli kiva päästä välillä tunturikuivikkoon ja varjoon.

Kevon yksi hienoimmista nähtävyyksistä on itse kanjoni. Oltiin nähty kuvia siitä ja kelattiin, että se on varmasti hieno, vaikka usein se ei kuvissa näytä mitenkään kovin erikoiselta. Oltiin myös kuultu että varsinkin juuri tästä suunnasta tultaessa näkymä kanjoniin aukeaa henhekäsalpaavan yllättäen. Juurikin näin oli. Alkuun ollaan koivikossa ja sit hups, kanjonin reunalla. Se oli ihan mieletöntä. Kanjonin suu oli niin massiivinen että ei sitä pystynyt edes tajuamaan. Tää ylitti odotukset, vaikka ne olikin jo hyvät aikaisemmin. Jäätiin räpsimään photoja mutta niinkuin aina, ei tälläset maisemat pääse mitenkään oikeuksiinä kuvissa.

Kanjoni oli ekan päivän matkalla reilusti yli puolenvälin, tästä alkoi reissun ehdottomasti rankin pätkä. Seuraava yöpyminen olisi Fiellun putouksella. Polku nousi ja laski. Välillä mentiin portaita pitkin. Kevolla on niitä useita.


Erityisen rankkaa kulkemisesta teki aurinko joka porotti naamaan. Kun lähestyttiin Fiellua, alkoi putouksen ääni pikkuhiljaa kantautua korviin ja siitä tiedettiin että kohta ollaan perillä. Vielä oli yksi rankka lasku tiedossa.



Fiellulle päästettä oli aika voittajafiilis! Jalat ihan rikki edellisestä laskusta, mut toisiamme tsempaten päästiin maaliin.  Se fiilis on niin siisti. Tälle päivälle kertyi matkaa noin 18km. Nälkäkin alkoi olla kova. Nopeesti pienet pesut joessa ja ruuan laittoon. Tuli taas aika hyvin tutuks parit pussiruuat reissun aikana.


Syömisen jälkeen käytiin tsekkaamassa Fiellun putous, joka on myös yksi Kevon hienoista nähtävyyksistä. Sekään ei kameran läpi näytä niin siistiltä, mut sitä se todella oli. Koko Fiellun syvä laakso oli niin makee.




Seuraavana päivänä nukuttiin taas hyvin ja pitkään. Ihanaa lomailua. Fiellulla on päiväkäyttöön tarkoitettu kammi. Meillä oli teltta ihan sen vieressä. Syötiin aamupala kammissa kun siellä ei ollut ketään.



Matka jatkui taas. Tän päivän kilsat oli vähän lyhyemmät kun edellisen noin 13km muistaakseni. Fiellulta lähdettäessä oli heti todella jyrkkä nousu, jossa oli onneksi portaat. Taas noustiin avotunturiin.


Muutamien kilometrien jälkeen tultiin kohta josta pääsi joko jatkamaan Kevon reittiä, tai erkaantumaan Kuivin reitille. Me lähdettiin jälkimmäiselle ja kohti itse Kuivitunturia ja sen juurella olevaa Kuivin tupaa.


Reitti kulki tunturissa ja oli helppukulkuista. Sääkin oli mukavan pilvinen. Maisemat oli hienot. Välillä näkyi Norjaan asti. Siistejä lumisia vuoria. Kävely meni taas mukavalla vauhdilla, vaikka edellinen päivä painoikin.






Välillä mentiin myös soiden yli pitkospuita pitkin. Mukavaa vaihtelua tuntureihin, vaikka nekin on jees.



Tultiin iltasella Kuivin tuvalle. Se oli tosi hienossa mestassa ja siitä tuli molempien suosikki. Monet kuiville tulevat käyvät huiputtamassa Kuivitunturin, mutta me pidettiin "lepopäivää", joten ei lähdetty kiipeemään.





Tupa oli tyhjillään, joten päätettiin nukkua seuraava yö siellä. Asetuttiin taloksi.




Aamulla oli mukavaa syödä aamupalaa pöydän ääressä. Hyvästeltiin tupa ja lähdettiin taas matkaan.



Seuraava päämäärä oli Njavgoaivin autiotupa. Matkalla maisemat oli laakeita ja taas oli mukava kulkea.



Kummasteltiin pilviä ja mietittiin aina että millon sataa. Pidettiin pieni breikki Akukammilla.

Kun oltiin kuljettu taas noin 18km, oltiin perillä Njavgoaivin tuvalla. Se oli sievä mesta, kuin jostain sadusta. Päivä oli ollut helppo, joten kelattiin että ei ehkä jäätäiskään tuvalle yöksi. Enää oli yksi vaelluspäivä jäljellä ja takas autolla taas sen 18km. Mietittiin että vois mennä vielä seuraavat 6km Ruktalle, joka lyhentäisi vikan päivän matkaa kivasti. Taas oli nälkä, joten päätettiin ainakin syödä tuvalla.

Jatkosuunnitelmiin tuli hieman muutosta... Päälle iski kauhee ukkonen eikä hirveesti himattonut lähtee dallaamaan tunturiin! Jäätiin kuulostelemaan myrsyä, jos se menisi ohi. Se vai kesti ja kesti, ukkonen jyrisi niin että tuntu kun koko tupa tärisis. Salamat välkytti taivasti ja vettä tuli kuin esterin perseestä. Oli aika jännää ja samalla siistiä olla keskellä erämaata kahdestaan pienessä mökkerössä keskellä ei mitään. Tultiin siihen tulokseen että jäädään tuvalle sittenkin yöksi. Myräkän jälkeen oli nättiä.

Tuvalle ei koko iltana tullut muita, eikä edes lähimaastoon. Aamulla valmistauduttiin vikaan rutistukseen.


Niin kuin äsken mainitsin Ruktajärvelle oli Njavgoaivilta kuus kilsaa. Pidettiin Ruktalla lounastauko.

Viimeiset 12km meni jotenkin tosi hitaasti tai siltä se tuntui. Kun myöhemmin katottiin kelloa, oltiin tultu suunnilleen samaa vauhtia kun ekana iltana. Ehkä matkaa hidastutti se, että maisemat oli jo tuttuja eikä näyttänyt enää niin siistiltä kun oli muutaman päivän viettäny tosi upeissa maisemissa. Onneks polun varteen oli parin päivän sisällä kasvanu mustikoita. Niitähän täytyi aina välillä maistella...

Vaikka vaellus on ihan superia hommaa, on se kuitenkin aina hauska tunne kun pääsee pois erämaasta. Olo on likainen, mutta onnellinen. Ei tälläsiin mestoihin pääse kun kävelemällä ja se on siistiä. Karttaan oli merkitty Kuivin reitin pituudeksi 86km Kuivi tunturin huiputus mukaan lukien. Meidän kokonais matka jäi siis hieman sen alle kun ei käyty Kuivin päällä. Vietettiin erämaassa torstai illasta maanantai iltaan. Tämä oli mulle viides vaellus ja Juusolle toinen. Eka vaellus, jolla oltiin ihan kahdestaan. Myös eka kerta Kevolla. Kaikki meni paremmin kun hyvin ja Juusollekin jäi parempi fiilis tästä vaelluksesta kun edellisestä. Kahestaan kulkeminen on mukavaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti