sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

24h reissu Hartolaan

Perjantaipäivä töissä oli hieman malttamaton. Työvuoro tuntuu matelevan aina hitaammin eteenpäin jos tietää, että sen loputtua tapahtuu jotain kivaa. Kun vuoro illalla loppui, tuli Juuso mua hakemaan. Köröteltiin Hartolaan kauniissa kesäillassa. Juusolla oli ollu aikainen aamuvuoro, joten jäbä yritti ottaa pienet tirsat autossa. Siitä ei tainnu kyllä tulla kauheesti mitään, koska radio Novalta tuli just sopivasti retroperjantai ja mä popittelin ysärijyystöä samalla kun ajoin. Oltiin Hartolassa joskus klo 23 aikaan, käytiin ostaa luvat Tainiolle ja alotettiin kalastus puoliltaöin.




Kalastettiin koko yö. Saatiin olla ihan rauhassa. Taimenet teki siistejä kynttilähyppyjä ja jahtas pikkukaloja koskessa. Kalastus tinseleillä oli hauskaa. Hämärin hetki ei kestäny kovin kauaa. Suomen kesät on kyllä mahtavia kun melkein koko yö on valoisa myös täällä etelämmässäkin. Kömmittiin autoon nukkumaan puol kuuden aikoihin aamulla.

Heräiltiin joskus yhdentoista aikaan kuumasta autosta. Yleensä ollaan nukuttu auton etupenkeillä, mut näköjään kaksi 165 senttistä hobittia mahtuu myös takaluukkuun, kun penkit laittaa nurin. Siellä oli oikeestaan ihan mukavaa nukkua. Lähettiin läheiseen kahvila/ravintolaan aamukahville ja lounaalle. Sen jälkeen jatkettiin taas kalastusta.




Vaikka oli viikonloppu, ei nähty kauheesti muita kalastajia. Me vietettiin tällä kertaa koko aika samassa paikassa, kun ei kerran muita siellä ollut. Juuso väsytteli kaloja omaan tuttuun tapaansa vähän väliä. Mulla ei ollut ihan niin helppoa. Tapahtumia kuitenkin oli. Oli aika jännää kattoo kun taimenet yritti tällätä tinseliin.

Kotiin tultiin aikalailla samaan aikaan mitä oltiin edellisenä päivänä lähdetty. Mukava 24 tunnin irtiotto siis. Ajomatkalla takaisin tuli uusia ideoita parin viikon päästä starttaavalle reissulle. Tää on niin tätä, suunnitelmat tulee vielä muuttumaan varmaan useemman kerran, vaikka lähtöön on enää se pari viikkoa. :D Tässähän tulee kiire.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Reissujen suunnittelua

Hyvää kesän alkua kaikille! Taas se aika vuodesta kun reissujen suunnittelut alkaa lähtee lapasesta. Mielikuvitus laukkaa välillä vähän liian kovaa ja haluis mennä ihan joka paikkaan... Tää kesä tulee olee mulle varmaan vähän erilainen, tai ainakin toivon niin. Reilun parin viikon päästä sanon töissä vakkarisopparille morjens. Kokonaan en sano itseäni irti, mutta pääsen taas pitkästä aikaa siihen tilanteeseen, että saan itse vaikuttaa töiden määrään. Oon kaavaillu olevani kokonaan töistä pois ennen eräopaskoulutuksen alkua, eli noin puolitoista kuukautta. Työ on vieny multa ihan liikaa aikaa ja mieltä reilun vuoden verran. Nyt aijon ottaa menettyä takaisin ja nauttia kunnolla kesästä.


Oon harrastanu pehokalastusta nyt viitisen vuotta. Vuosien varrella oon tullu ehkä vähän valikoivammaksi kalastuskohteiden ja kalojen suhteen. Alkuun piti päästä kokeilee ihan kaikkee. Se oli siistii aikaa ja samalla siinä alkoi muodostuu ne omat lempparit. Vieläkin tulee hetkiä, jolloin on  ihan sama mitä kalastaa, kun vaan pääsee kalaan mut on tässä ihan selkeesti tullu nirsommaksi. Jos olis mahdollisuus kalastaa lohta ja meritaimenta ympäri vuoden, tekisin varmaan just niin. Kesän suunnitelmista se on siis ainakin varmaan, et lohen perään on lähdettävä.


Viime vuoden Ämmarnäsin reissu jäi senverran mieltä kalvamaan, et joku vastaava pyrähdys olis kiva jossain tehdä. Reissun ajankohta osuu taas heinäkuun alkuun, joten se voi kyllä olla pieni riski. Viime vuonna vettä oli kesä-heinäkuun vaihteessa Pohjois-Ruotsissa ihan liikaa ja hyvin mahdollista, että tänä vuonna ihan sama homma. Taitaa kesä olla myöhässä. Silti kutkuttais käydä joku paikka kokeilemassa. Karttoja on tullu jo tutkittua ja muutamat eri mestat Kiirunan, Arjeplogin ja Gällivaren alueella kiinnostais. Rinkkaakin vois vähän ulkoiluttaa. Sellanen erämaakalastus ei oo mulle tuttua. Vaeltamisesta tykkään, mut ei mulla oo koskaan ollu kalavehkeitä mukana. Se pitäisi vielä päästä testaamaan. Paikat missä mä oon käyny, on ollu helposti autolla saavutettavia.


Loppukesästä on suunnitteilla myös tyttöreissu johonkin pohjoiseen. Kohde on täysin auki vielä, mut eiköhän me jotain keksitä. Myös Kainuun seuduilla olis tarkotus jossain vaiheessa käväistä moikkaamassa Annia. Reissujen suunnittelu on kivaa. Samalla se on myös hieman stressaavaa. Oon tutkaillu Ruotsin ja Norjan maastokarttoja pitkin öitä ja tuskaillut kun moni paikka tuntuu kiinnostavalta. On tää niin siistiä myös. :D Toivottavasti tulee huippu kalastuskesä. Vielä muutama viikko pitäis jaksaa töissä painaa ja sit koittaa hetkeksi vapaus.

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Operaatio Kymiläinen

Kymijoen vuosiluvat hankittu, operaatio saa siis tänäkin vuonna jatkoa. Heinäkuusta alkaen pitää taas yrittää murtaa Kymin taikaa. Kävästiin Juuson kanssa tällä viikolla pikavisiitillä Kotkassa. Lupien hankinnat lisäksi käytiin shoppailemassa uusia lippiksiä Kymi Shopilta. Niitä kun ei koskaan voi olla liikaa... Siellä mua odotti jo Perhomessuilta bongattu Howlerin lokkilätsä. Ai että on hiaaaaano. Käytiin me pikaisesti kalassakin. Toukokuun alussa järjestetyn Eskimo Openin jäljiltä joessa on vielä jonkun verran kirrejä. Niitä yritettiin harventaa.




Tuli hyvä fiilis kun pääs taas käymään Kymillä. Vaikka joki ei ihan naapurissa virtaa, on siitä muodostunut toinen kotijoki. Vantaanjoki on mulle se virallinen kotijoki, kun ihan vieressä asun, mutta Kymillä tulee kalastettua useammin. Siitä on tullut kotoisa. Toivottavasti tulee hyvä kausi. Heinäkuuta odotellessa. Syksyllä Kymillä järjestetään taas Lohi SM. Mörrumin reissulla oli puhetta kisoista ja Markus sano, että munkin pitäis joskus osallistua. Ehkä joskus, tuskin ainakaan tänä vuonna. Sen verran otin tapahtumaan jo osaa, että väsäsin seuralle siitä mainoksen. Sen pääsee kattomaan TÄSTÄ. Samasta linkistä löytyy myös osallistumisohjeet, jos kisat kiinnostaa.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Kevätreissu Mörrumille

Vuoden ensimmäinen lohireissu, Mörrum, Etelä-Ruotsi. Mörrumin idyllisyys ja toimivuus vakuutti viime vuonna sen verran hyvin, et olihan uus reissu tehtävä. Reissu oli hyvissä ajoin ennen lähtöä, maaliskuun puolella. Myös lupien kanssa piti olla nopee, koska reissuajankohta olis kuuminta sesonkia ja limitit alkoi paukkua aika nopeesti. Joelle myydään muutamaa erilaista lupapakettia tähän aikaan vuodesta ja lopulta melkein kaikki oli menny loppuun. Odotettavissa oli siis ruuhkaa. Meitä oli lähössä samaan aikaan yhteensä kymmenen henkeä. Mun ja Juuson kans samaan kyytiin hyppäs Markus ja Juho, toisessa seurueessa loput kuusi tyyppiä.

Jonkin aikaa ennen lähtöö joen tilanne alkoi vähän kauhistuttaa. Vesi oli tosi alhaalla. Sitä odotettiin kovasti nousevaks, mut ei mitään ei tapahtunu. Myös viime vuonna vesi alkoi reissun aikana laskee ja oli lopulta 20 kuutioo. Noh, kuis nyt... Puolet siitä. :D Tiedossa oli et järkevästi kalastettavat paikat vähissä ja porukkaa ihan simona, ei tuu olee helppoo. Sen kans oli elettävä. Mut mikäs siellä ollessa, jokivarsi kauniin keväinen ja seura mukavaa.









Kelit oli kokoajan tosi lämpimät. Vesi laski vielä pikkusen entisestään ja lämpeni samalla. Kaloja ei kauheesti näkyny. Kun tilanne oli tällänen tuli otettuu kalastus vähän rennommin. Sidukka maistui aika hyvältä kesäisissä keleissä. Välillä vähän liiankin hyvin. Naapurimöksän pihapöytä ja kylmä lonkero houkutteli keskellä kuumaa kesäpäivää vähän enemmän kun kahluuhousuissa hikoilu ja kuivan joen ronkkiminen. Aamut ja illat oli kivointa aikaa kalastaa.

Meijän porukka kalasti yhteensä neljä lupaa. Hiljaista oli. Siinä vaiheessa kun oltiin lähdössä reissuun, oli joelta tullu kaksi kalaa. Meidän aikana tuli yksi. Se olikin ainoa kala koko viikkoon. Koska vesi oli niin alhaalla, joutu heittää kellusiimoja. Se tuntu taas aika oudolta. Lähes kaikki viime vuoden reissut tuli heitettyy upponaruilla ja se on alkanu tuntuu enemmän omalta kun noitten kellujen viskely. Mä en oo oikein koskaan päässy muutenkaan niistä jyvälle. En osaa rytmittää heittämistä niille sopivaksi. Ei olis pitäny alottaa lohenkalastusta Kymiltä. :D Vois olla helpompaa.

Vaikka itse kalastus oli vähän mitä oli, niin siisti reissu oli muuten. Tuli ihan eritavalla nautittuu ympäröivistä asioita, kun ties et kalastus tulee olee aika huonoo. Mörrum on hieno paikka. Varsinkin poolit 17-32 oli todella siistin näkösiä kun kaikkialla oli ihan vihreetä. Siellä kalastuskin tuntui järkevämmältä kun vesi liikku paremmin kun alhaalla. Kevät on mun mielestä parasta aikaa luonnossa olemiseen. Kiitos mukavasta reissusta kaikille mukana olleille!

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Päivä Vanhankaupunginkoskella

Kevät näyttäisi vihdoin saapuneen Suomeenkin! Koko kulunut viikko on ollut aurinkoista ja lämmintä. Loistavaa aikaa painaa lähes koko viikko duunissa... Perjantai oli onneksi vapaata ja silloin pääsi nauttimaan kivasta säästä myös lentokentän ulkopuolelle. Alkuun ajattelin et olisin lähteny kelluu johonkin, mut säätiedotus lupas aika napakkaa tuulta ja mulla meni pupu pöksyyn. Tuuli ja kelluntarengas ei oo koskaan kiva yhdistelmä ja tällä kertaa olin vielä lähdössä kalaan yksin, joten muutin suunnitelmia. Lähin kotoisalle Vantaanjoelle ja Vanhankaupunginkoskelle. Pakkasin aamulla kamat reppuun ja matkasin julkisilla koskelle ostamaan lupia. VKK:lla on aina kiva käydä. Siellä on sellanen oma fiiliksensä. Vaikka parhaimmat kiksit saa paikoista jotka on enemmän luonnon helmassa ja kauempana sivistyksestä, on tälläset urbaanit kohteet omalla tavallaan siistejä. On hauskaa kun luonto ja kaupunki kohtaa.

Olin kalastellu tovin kun tunsin ihan uudenlaisen tärpin. Se oli tosi napakka. En heti nähny mikä kala siellä oli, mut tunsin et se oli vähän paremman kokonen. Kun kala kävi heilauttaa pyrstöö pinnassa, tunnistin sen toutaimeksi. Mukava uus tuttavuus, aika kova menijä ja varsinkin se tärppi oli siisti. Toutaimeksi se ei ollut mikään jätti, mut särjeksi aika hyvä. :D Olin yksin kosken alaosassa ja mietin, et mitenköhän mä saisin tän ikuistettua. Kamera oli kyllä mukana repussa, mut sen kaivaminen oli pieni haaste, kun samalla pidin kalaa haavissa vedessä. Hetken mietittyäni sain idiksen. Hälytin Jiihoon Meri-infolta apuun. Kiitos vaan Jiihoolle vaivannäöstä ja kivasta kuvasta!





Liikuin päivän mittaan koskella aika paljon. Ylhäällä joku poikkas multa siiman. Ehkä taimen, ainakin se kävi hetken päästä mulasemassa pinnassa. Kun lupaa oli enää vajaa tunti jäljellä, tulin takas kosken alaosaan. Taas mulla oli kala kiinni. Tärppi oli pysäyttävä, tunsin et nyt on oikeesti iso kala siiman päässä. Vesi kun on sameeta, ei koskaan voi olla varma mikä sieltä on iskeny. Hetken mietin koskelle jääny pyörii iso lohi tai jotain... Kovasti yritin antaa kalalle painetta ja saada sen tulee lähemmäks pintaa näyttäytyy. Siellä se veti voimakkaita spurtteja ja jarru huusi. Tuli aika riittämätön olo femman vehkeiden kanssa! Toutainhan se siellä, ihan SAAAKELIN ISO toutain. Väänsin sitä lähemmäks rantaa minkä pystyin. Vähän pelotti 20mm perukkeen kestävyys. Peruke kesti, mut lopulta perho irtos, kun kala sai päänsä pintaan ja pyörähdettyy sopivasti. Paska. En kyllä tiedä olisinko saanu sitä oikeesti ees haaviin, ei se olis ehkä mahtunu sinne, vaikka mulla oli iso mertsarihaavi mukana. Harmitti, mut samalla hymyilytti. Ihan kreisi kala. Aikaisemmin päivällä saatu  oli ihan vauveli tähän verrattuna. Täytyy sanoo, et yks siisteimpiä kokemuksia. :D

Tuntu taas niin hyvältä päästä kalaan. Kalastuksen tuoma hyvä olo on niin kova, et sillä jaksaa stressaavankin aikakauden läpi paremmin. Töihinkin oli niin paljon parempi fiilis mennä seuraavana aamuna. Koko päivän jaksoi paljan paremmin, vaikka unetkin jäi hieman lyhyiksi, kun se karkuuttaminen alkoi enemmän kalvaa siinä vaiheessa kun olin pistäny jo pään tyynyyn ja olis pitäny saada unen päästä kiinni. Haha, kyllä oli sen arvoista.


sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Lohenrenkaalla kellumassa

Noniin, nyt on vihdoin saatu kalastus aloitettuu täällä Suomessakin. Mä oon ihan missannu kaiken taas hetken aikaa, kun Gotlannin reissun jälkeen on tullu paiskituu töitä niin paljon kun niitä on vaan irronnu. On ollu ihan kauheet poltteet vesille. Mulla oli perjantaina tän viikon ainoa vapaapäivä, kalaan siis. Lähettiin Juuson kanssa Lohenrenkaalle kellumaan. Mietittiin et se olis hyvä mesta sellaselle "aivot hetkeks narikkaan" fiilikselle.

Tuntu hyvältä päästä hetkeks keskelle mettää, mut rentouttavaa kalastus ei tällä kertaa ollu. Heti ku päästiin aamupäivästä paikalle ja saatiin kamat kuosiin, alkoi kauhee tuuli. Sitä kestikin sitten iltaan asti. Jos hetkeksikin lopetti polskimisen, kun sitoi uutta perhoa kiinni, oli rengas rannassa. :D Muuten keli oli kivan aurinkoinen. Arska lämmitti just sen verran et pysyi lämpimänä. Vesi oli vielä aika kylmää. Jäät oli lähteny vasta pari viikkoa sitten.

Tehtiin Juuson kanssa molemmat enkat... Saatiin kumpikin vain yhdet kalat! Yleensä Lohenrenkaalla on totuttu vähän erilaisiin määriin. No eipä siinä, tärkeintä oli päästä hetkeks pois kotikulmilta ja nauttii keväästä. Joka tosin tuntuu olevan aika jäljessä. Illalla aurinkoinen sää muuttui räntäkuuroiksi. Siinä vaiheessa pakattiin kamat takas autoon ja lähettiin takas kohti Vantaata. Mukava päivä oli kuitenki, vaikka olikin aika hiljaista.

Viime kuun puolella kirjoittelin tulevaisuuden haaveista. Siihen liittyen mulla on kivoja uutisia. Pääsin Kiljavan Opistolle ja alotin elokuussa eräoppaan opinnot! Ei mulla oo tulevaisuus ei vielä ihan selkeä, mut toivon että tää vie mua ainakin uuteen suuntaan ja lähemmäks niitä juttuja josta haaveilen. Tää mahdollistaa myös sen, että pystyn vähentää töitä kesällä, joten aikaa jää taas enemmän harrastuksille. Sitä mä oon oottanu tosi paljon!

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Gotlanti - Vuoden ensimmäinen kalareissu

Mukava päästä kirjottelemaan blogia taas muutaman viikon tauon jälkeen. Tällä kertaa vielä ihan oikeeta reissurapsaakin eikä mitään ylimääräistä shaibaa. :D Oli jännää lähtee Gotlantiin kolmatta kertaa. Varattiin reissu jo totuttuu aijemmin, joten venttailtavaa oli enemmän. Mä ainakin hajoilin välillä ihan huolella. Oli ihan hullut poltteet päästä kalaan, kun se omalta osalta jääny syksyllä ja talvella todella vähäiselle. Vähän ennen lähtöä olis ehkä ollu mahiksiä päästä avaa kautta Suomessakin, mut mä päätin säästää kaikki fiilikset Geelle. Lähettiin Hannan, Viljamin ja Juuson kanssa matkaan maaliskuun tokavikana perjataina Helsingistä. Oltiin saarella vasta myöhään yöllä lauantaina. Jostain syystä sinäpäivänä Gotlannin lautta kulki huonommin ja päästiin lähtee mantereelta vasta illalla. Majoitus oli onneksi sama, joka meillä oli myös toissa vuonna, joten sinne ei ollut vaikea suunnistaa.

Ekan päivän aamu oli vähän hidas. Oltiin kyllä jo aikaisin hereillä, mut eka aamu syö aina oman aikansa. Pitää kasaa kaikki kamat, pakkaa eväät ja miettii vaihto/lisävaatteiden tarve. Rantaan päästiin kymmenen maissa. Onneks herättiin aikasin, kun oltiin jopa niinkin hyvään aikaan jo valmiina kalastamaan. Autossa matkalla ekaan mestaan, oli aika siisti fiilis. Täällä me nyt taas ollaan, kauan sitä joutukin odottamaan. Vaikka poltteet kalaan oli kovat, oli mulla kuitenkin jotenkin tosi rento fiilis. Mulla ei ollu oikeestaan mitään erityisiä odotuksia tälle reissulle.


Viljami sai reissun ensimmäisen taimenen. Viljo kerkes heittää kaks heittoo kun nasahti. Muilla ei ollut ekasta paikasta tapahtumia. Oltiin keretty kalastaa ehkä pari tuntia, kun Hanna kahlas takas rantaan ja viittoili menevänsä takasin autolle. Oli käyny vähän köpelösti. Kun me muut tultiin takas autolle, Hannalla oli koko vaatekerta kuivumassa uimareissun takia... Eka ranta ei ollu helpommasta päästä kahlauksen suhteen, ollaan molemmat liukasteltu samassa paikassa ennenkin. Leväisen liukkaat kivet ja vellovat aallot ei oo ihan mukavin yhdistelmä. Onneks aurinko alkoi paistaa ja Hanna sai vaatteet kuiviksi lounastauon aikana.


Iltapäivän aikana Juuso sai kaksi kalaa ja Viljami vielä yhden. Illan siitein hetki oli kun Juuso sai päivän kolmannen kalansa. Me oltiin Hannan kanssa vielä autolla koomaamassa, kun jäbät alkaa huutelee radioon. Oli pakko juosta tsekkaamaan millanen tyyppi siellä oli. Hieno kirkas 65 senttinen! Jätkillä oli molemmilla aika hyvä päivä. Illalla puhuttiin Hannan kanssa, et huomisesta tulee salee sitten meidän päivä. Ekan päivän tyhjänheittäminen ei kyllä tuntunut oikeesti missään. Mulle uutta, koska yleensä oon aikamoinen kalakiimailija. Hyvä fiilis oli kaikin puolin. Tottakai sitä ekaa kalaa odottaa aina, mut tällä kertaa ihan rennolla meiningillä.




Seuraavana päivänä oltiin rannassa jo kasilta. Edellisenä iltana saatiin viestiä FishYourDreamsin Robert Hanssonilta, joka oli huomannu että oltiin saarella. Robert kysy mentäiskö kaikki yhessä kalaan, kun sillä oli just alkamassa parin päivän vapaat opashommista. Sovittiin treffit heti aamuksi. Oli aika hauskaa päästä näkemään ja kalastamaan yhessä, ollaan kaikki kuitenkin seurailtu toisiamme sosiaalisessa mediassa jo parin vuoden ajan.

Aamupäivän saatiin Hannan kanssa meidän ekat kalat! Niistä hienompi oli Hannan 58cm. Aamupäivällä oli siisti keli. Aurinko lämmitti naamaa ja tuuli oli ihan täydellinen heittämisen kannalta. Iltapäivää kohden tuuli yltyi paikoitellen tosi kovaksi. Se vähän vaikeutti sopivien rantojen löytämistä. Robert näytti meille muutamat uudet paikat, jossa ei olla oltu aikaisemmin. Hengattiin koko päivä yhdessä. Ruokatauolla Robert naureskeli meijän "tosi suomalaiselle lounaalle". Makkaraa ja lonkeroa, ihan perus settiä näillä reissuilla. :D







Päivän ainoat tapahtumat oli mun ja Hannan kalat aamupäivältä. Tyttöjen päivä siis. Siistii oli käydä uusissa paikoissa. Sitä on niin jämähtänyt ennestään hyväksi havaittuihin paikkoihin, et ei raaski vaihtaa uusiin. Nyt oli hyvä syy lähtee toisiin paikkoihin, kun oli yksi uusi ihminen mukana. Illalla oli ihan törkee väsy. Oli vissiin kovassa tuulessa roimiminen vieny kaikilta mehut. Otettiin seuraava aamu iisimmin ja lähettiin kalaan vasta möksällä tehnyt lounaan jälkeen. Mä ja Juuso saatiin nätskät kalat aamupäivällä. Ne oli taas päivän ainoot tapahtumat. Illalla ihailtiin siistiä auringonlaskua. Niitä vois Gotlannissa tuijotella ihan loputtomiin asti.




Illalla päädyttiin toisen suomalaisporukan kanssa pitää pienet illanistujaiset. Seuraavana aamuna uni maistui pitkälle iltapäivään asti... Se ei haitannut, koska aamulla lämpömittari näytti miinuslukemia ja taivaalta tuli räntää. Päätettiin kuitenkin vielä illasta lähtee pikaiselle pistolle hyiseen keliin.  Kiva vaihdos alkureissun reilusta kymmenestä plusasteesta. Iltapisto jäi oikeesti aika lyhyeksi, kun alkoi jo hämärtää. Sitä ennen mä onnistuin saamaan kuitenki yhden kalan. Se tuntui aika yllättävältä, kun en ollu odottanu että pikapistolla kerkeis tapahtuu mitään.


Onneks räntäpäiviä oli vain yksi. Lämpötilat ei kuitenkaan siitä pahemmin noussu, vaan pysyi kolmessa viiva viidessä asteessa.  Kelit heitteli aika paljon. Välillä satoi vettä ja tuuli paljon, sit olikin taas ihan pläkäkeli. Myös vedenlämpötila tuntui hieman laskeneen alkuviikosta. Kalastus tuntui välillä aika toivottomalta, kun oli pitkiä hiljaisia hetkiä. Tiedossa kuitenkin oli, et tuskin tästä reissusta tulis yhtä kovaa tykistystä kun viime vuonna.




Olosuhteiden heitellessä onnistuttiin kuitenkin muutamia kertoja. Yhtenä aamuna päästiin Juuson kanssa pönöttämään yhdessä. Mulle kaikki sen ensimmäisen taimenen jälkeen tuntui aina yhtä ihmeelliseltä, kun niitä ei odottanut yhtään. Viime vuonna mulla meni hyvin, en mä uskaltanu toivoo tältä reissulta mitään vastaavaa.


Samana tuplapönöpäivänä pääsin myös rikkomaan oman Gotlantienkkani. Sateisen kelin yllättäjä, 63.5cm koukkuleuka painoltaan 2,3kg. Mukavan tuhdissa kunnossa oli tää kala, vaikka ei ollutkaan kirkas. Mun ja Juuson kuusvitosella oli painoeroa vaan 200g. Tuntu siistiltä päästä pitelee vähän parempaa kalaa taas pitkästä aikaa.



Yksi päivä oli täysin kalaton. Ei ollut kuulemma helppoa silloin muillakaan. Vasta viimeisenä päivänä kelit alkoi taas lämmetä. Tuntui ihan nihkeeltä, et kohta pitäis taas alkaa tekee lähtöä pois saarelta.



Viimeisenä päivinä ajettiin Visbyn eteläpuolelle. Muut päivät kalastettiin vain pohjoispuolta.


Vikana iltana oli taas hieno auringonlasku. Keli oli tyyni, kalastettiin kaikki tahoillamme eripuolilla isoa rantaa. Just ennen hämärää päätin käydä kopasemassa vielä yhden kivalta näyttävän kohdan. Mitään kovaa kalakuumetta ei enää ollut, oli vain kiva päästä vielä heittämään ja kattomaan laskeva aurinkoa. Sillä hetkellä sain reissun viimeisen kalan. Se ei ollut iso, mut tuntu siinä hetkessä erityiseltä. Reissun lopetus ei olis voinu mennä mun kohdalla enää paremmin. Hieno viikko takana, vuoden eka kalareissu ja siistejä onnistumisia.


Tää reissu oli taas ihan erilainen kun kaksi aikaisempaa. Henkilökohtaisesti rankkaisin tän ykköseksi. Mulla oli viikon ajan parempi fiilis kun koskaan ennen. Paljon rauhallisempi. Nautin joka hetkestä kaikilla aisteilla, vaikka välillä väsytti. Pari kertaa meni hermo, mut se ei kohdistunut kehenkään. Joskus ärsytti kun ei kovassa kelissä meinannu pysyä pystyssä. Se on mulle hermoja raastavaa kun siimakori täyttyy vedestä ja voimakkaan aallot heittää nurin. Samalla just se meren armottomuus tekee tästä hommasta siistiä. Mieli tyhjentyi kaikesta turhasta ja kaikki keskittyminen oli kalastuksessa. Mä niiin nautin. Kotiin palatessa iski taas perinteinen reissudarra ja masis, mut samalla tuntu kivalta, et tästä se kalastuskausi taas pääsee starttaamaan. Seuraavia reissuja odotellessa. Kiitos Hanna, Viljami ja Juuso kivasta reissusta ja hyvästä seurasta!